Ohjeita pennun ostajalle

 

 

kuva (c) Anu Vorobjev
kuva(c)Anu Vorobjev

Koiranpennut ovat suloisia ja varsinkin flattipennut. Ensimmäistä flatin pentuaan miettivän ostajan kannattaa ottaa etukäteen selvää joistakin asioista, ettei jälkikäteen tulisi yllätyksiä. Aina kannattaa soitella useammallekin kasvattajalle ja haastatella heitä sekä mahdollisesti vierailla kasvattajan luona katsomassa aikuisia koiria ja mahdollisia pentuja. Näin saat kattavan kuvan tarjolla olevista pentueista.

Pennut tulee aina myydä Kennelliiton kauppasopimuslomaketta käyttäen. Tutustu huolella sen ehtoihin ja lue koiranomistajan perusohje.

Kun olet aivan varma, että haluat juuri sileäkarvaisen noutajan, ja soitat kasvattajalle, kysy häneltä, onko pentujen isällä tai emällä aikaisempia jälkeläisiä ja millaiset ovat niiden terveystilastot (lonkkanivelen, kyynärnivelen ja polvilumpion kasvuhäiriö sekä perinnölliset silmäsairaudet) aikaisempien pentueiden osaltaOn hyvä tietää etukäteen, jos vanhempien tai pentuesisarten lonkkanivelissä, kyynärnivelissä tai polvilumpioissa on lieviäkin kasvuhäiriöitä. Kaikki nämä tiedot löytyvät myös Kennelliiton tietokannasta. Kannattaakin ottaa selvää perinnöllisistä sairauksista ja siitä, ovatko pentueen vanhemmat kaikin puolin muutenkin terveitä (pahat allergiat, nuoruusiän syövät, epilepsia ym.). Nämä tiedot antavat osviittaa siitä, kuinka terveistä lähtökohdista sinun mahdollinen tuleva pentusi on.

Viimeistään siinä vaiheessa kun olet hakemassa pentua kotiisi, tarkista, onko pennuille annettu loishäätokuuri, milloin ja millä valmisteella sekä milloin annetaan seuraava hääto. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että loishäätö suoritetaan pennulla noin pari viikkoa ennen rokotusta ja aikuisiällä vähintään kaksi kertaa vuodessa.

Tiedustele myös, minkälaista ruokaa pentu on syönyt kasvatuskodissaan, kuinka monta ateriaa päivässä ja miten jatketaan uudessa kodissa. Vaadi kasvattajalta aina kirjalliset ruokinta- ja hoito-ohjeet.

Monet kasvattajat haluavat kasvattiensa osallistuvan 1–2-vuotiaana terveystarkastukseen (lonkkien ja kyynärnivelten röntgenkuvaus, polvien tarkastus ja silmätarkastus). Kysy, onko kasvattajalla aikomus järjestää yhteyskuvauksia, jotka ovat yleensä halvempia kuin yksittäisen koiran tarkastus. Jos kasvattaja haluaa sinun sitoutuvan edellä mainittuihin terveystarkastuksiin, mieti vilpittömästi mihin suostut. Vastuuntuntoinen kasvattaja haluaa tietää, mihin suuntaan rotu on terveydeltään kehittymässä, eikä hän halua sitoumustasi vain huvin vuoksi.

Kysy, onko kasvattajalla toivomuksia tulevan pentusi osallistumisesta näyttelyihin tai kokeisiin. Monet kasvattajat toivovat, että koira vietäisiin ainakin muutaman kerran näyttelyyn. Näyttelystä saatu kirjallinen arvostelu kertoo, minkälainen rotunsa edustaja koirasi on. Tämä tieto on tärkeä myös kasvattajalle, jotta hän tietäisi, minkälaisia koiria pennuista kasvoi.

Taipumuskokeita varten koiraa täytyy jonkin verran kouluttaa, ja jos kasvattaja haluaa pentujensa osallistuvan niihin, kysy häneltä, miten koulutus tapahtuu, ja mieti, onko sinusta siihen vai haluatko ennemmin harrastaa koirasi kanssa jotakin muuta, ja kerro se rehellisesti kasvattajalle. Rodun varsinainen tarkoitus pienriistan talteenottoon kannattaa muistaa ja ottaa se huomioon koulutettaessa. Sileäkarvainen noutaja kantaa erittäin mielellään kaikenlaisia tavaroita, ja sitä ei siltä saisi kieltää.

Mikäli haluat vain kotikoiran etkä ole lainkaan kiinnostunut näyttelyistä, metsästyskokeista tai muusta harrastustoiminnasta, kerro tämäkin kasvattajalle, niin hän osaa valita sinulle sopivan pennun. Flatti on siis erittäin seurallinen ja aktiivinen koira, joka tarvitsee säännöllistä liikuntaa ja aktiviteettia. 

Tunnistusmerkintä on koirasi ”henkilötunnus”, ja siitä on apua, jos koirasi esimerkiksi karkaa tai katoaa. 1.1.2001 alkaen kaikkien kokeisiin ja näyttelyihin osallistuvien koirien tulee olla tunnistusmerkittyjä. Tunnistusmerkintä on tatuointi koiran vasempaan korvalehteen tai mikrosiru koiran kaulanahan alla. Tunnistusmerkintä on numerosarja, joka merkitään koiran rekisterikirjaan.

Jokainen antaa pennulleen kutsumanimen, mutta silti myös koiran koko nimi (kennelnimi mukaan luettuna) on syytä muistaa ja opetella. Kaikissa virallisissa yhteyksissä käytetään aina koiran täydellistä (rekisterikirjaan merkittyä) nimeä.

Muistathan kasvattaa ja kouluttaa koirasi oikein ja yhteiskuntakelpoiseksi. Sileäkarvainen noutaja on suhteellisen helppo koulutettava, mutta vaatii kouluttajaltaan johdonmukaisuutta. Se saattaa olla joskus jopa hermostuttavan aktiivinen ja touhukas.

Ota kasvattajalta selvää oman alueesi koulutuksista ja kysy, aikooko hän liittää sinut jäseneksi Suomen Noutajakoirajärjestöön, jonka kautta saat Nuusku-lehden ja oman alueesi noutajayhdistyksen jäsenlehden. Oma rotujärjestösi on Suomen Sileäkarvaiset Noutajat ry, joka julkaisee oman jäsenlehtensä (Flattiviesti) neljä kertaa vuodessa sekä järjestää koulutustapahtumia muutaman kerran vuodessa. Jos kasvattaja ei liitä sinua edellä mainittujen yhdistysten jäseneksi, ota yhteyttä Suomen Sileäkarvaiset Noutajat ry:n jäsensihteeriin.

Onnea uudelle perheenjäsenellesi. Tervetuloa tämän aktiivisen rodun pariin!