Sileäkarvaisen noutajan värit

 

Flatin hyväksytyt värit ovat musta ja maksanvärinen. Joskus syntyy myös keltaisia flattejä, mutta keltainen väri on hylkäävä virhe. Keltainen väri flatin geeneissä periytyy ajoilta, jolloin eri noutajarotuja risteytettiin keskenään. Vielä 1960-luvulla sileäkarvaista noutajaa on risteytetty kultaiseen noutajaan. Keltainen väri periytyy resessiivisesti eli väistyvästi, ja siksi kahden mustan koiran on mahdollista saada keltaisia jälkeläisiä, jos kumpikin kantaa keltaista väriä. 

Keltainen väri ei ole sairaus eikä vaivaa koiraa mitenkään. Jalostuksesta ei sen vuoksi tarvitse sulkea koiria, jotka kantavat keltaista väriä. Rotumääritelmän mukaan keltainen ei kuitenkaan ole hyväksyttävä väri, joten keltaisia flattejä ei pidä tietoisesti jalostaa. 

Keltaisen värin (kuten myös maksanvärin) kantajuus pystytään tänä päivänä selvittämään DNA-testillä. Testejä tehdään USA:ssa. Mikäli keltaisia pentuja kuitenkin syntyy, ne tulisi rekisteröidä EJ-rekisteriin (Ei jalostukseen -rekisteri). 

Oheisessa kaaviossa näkyy värien periytyminen. Värien jakautumismäärät perustuvat todennäköisyyteen, joten yksittäisen pentueen värien kappalemäärät eivät aina noudata täsmälleen annettuja lukemia. Keltainen tai maksanvärinen pyörylä koiran kuvan päällä tarkoittaa sitä, että koira kantaa mainittua väriä. 

 

Kuvan lähde: Bernadetta Drozdowska, Puola