Perinnölliset sairaudet

SILEÄKARVAISILLA NOUTAJILLA ESIINTYVIÄ SAIRAUKSIA

 

Kuten kaikilla koiraroduilla, myös sileäkarvaisella noutajalla esiintyy joukko periytyviä vikoja ja sairauksia. Suurimmaksi osaksi periytyminen tapahtuu RESESSIIVISESTI eli PIILEVÄSTI. Tällaisen taipumuksen kantajayksilöä ei voida tunnistaa sen ulkoasun perusteella. Vastuuntuntoinen kasvattaja käyttää siitoseläimenä vain terveeksi todettua yksilöä. Siitä huolimatta saattaa tapahtua, että kaksi tervettä siitoskoiraa, jotka kantavat piilevänä samaa sairaustaipumusta, astutetaan keskenään ja tulokseksi saadaan sairas tai sairastuva yksilö.

 

SILEÄKARVAISILLA NOUTAJILLA ESIINTYVIÄ PERINNÖLLISIÄ VIKOJA JA SAIRAUKSIA

 

PATELLALUKSAATIO

Patellaluksaatio eli polvilumpion sijoiltaan meno on perinnöllinen tila, jossa koiran toinen tai molemmat polvilumpiot luksoituvat normaalin liikunnan aikana. Vika on synnynnäinen, ja sen oletetaan periytyvän useamman geenin kautta eli polygeenisesti.

Patellaluksaatio voi ilmetä usein eri tavoin. Vaivasta kärsivä koira voi seisoa polvet yhdessä tai olla kinnerahdas. Koira voi olla haluton varaamaan painoa kyseiselle jalalle. Raaja saattaa kiertyä ulospäin, kun paino lasketaan raajalle. Jotkut koirat voivat kieltäytyä kulkemasta portaita tai hyppäämästä. Normaalin liikunnan aikana tai manuaalisen polven taivuttelun yhteydessä saattaa polvilumpio tulla ulos telaurasta ja pysyä ulkona tai kiertyä uran reunalle ja sitten pompata takaisin paikalleen itsestään. Vakava-asteisimmissa patellaluksaatioissa koira saattaa olla kyyristyneenä, polvet koukussa ja sisäänpäin kääntyneenä. Suurin osa koiran painosta siirtyy tällöin eturaajoille.

Patellaluksaatio luokitellaan Putnamin asteikon mukaan neljään vaikeusasteeseen. Ensimmäisen asteen luksaatio ei aina aiheuta koiralle mitään haittaa. Vaikeampiasteisen ongelman ollessa kyseessä polvilumpion sijoiltaanmeno rajoittaa voimakkaasti koiran normaalia liikkumista ja toimimista. Leikkaushoito on usein tällöin välttämätön, mutta sekään ei välttämättä paranna koiraa täysin.

Patellaluksaation esiintyvyyttä sileäkarvaisilla noutajilla tutkitaan virallisilla polvitutkimuksilla. Tutkimus suoritetaan usein virallisten lonkka- ja kyynärpäätutkimusten yhteydessä eikä se vaadi koiran rauhoittamista. Tutkimuksella saadaan selville myös oireettomat luksaation asteet.

 

LONKKA- JA KYYNÄRNIVELEN DYSPLASIA

Lonkkanivelen dysplasia eli HD (hip dysplasia) tarkoittaa kehityshäiriötä lonkkanivelessä. Dysplastisessa nivelessä reisiluun yläpää ei sovi tiiviisti lonkkamaljaan ja aiheuttaa nivelessä kulumaa ja johtaa nivelrikon kehittymiseen. Vaikea-asteisessa lonkkaniveldysplasiassa koiran on vaikea nousta seisomaan, se vinkuu usein noustessaan tai makuulle mennessään ja sen takajalat ovat lepäämisen jälkeen jäykät.  Lonkkaniveldysplasia on perinnöllinen vika, mutta se periytyy polygeenisesti eli usean geenin säätelemänä,  ja lisäksi vian ilmenemiseen vaikuttavat myös ympäristötekijät.

Kyynärniveldysplasia eli kyynärnivelen kehityshäiriö voidaan jakaa useaan eri muotoon. Näitä ovat:

  • osteokondroosi eli nivelruston solujen kehityshäiriö, jossa nivelalueen luutuminen häiriintyy nopeimmassa kasvuvaiheessa. Häiriö johtaa nivelrikkoon.
  • sulkijalisäkkeen (processus coronoideus) ja/tai koronoidilisäkkeen (processus coronoideus)  irtopalamuoto

Kyseiset vauriotyypit voivat esiintyä yhdessä tai erikseen.

Koiran omistaja huomaa kyynärnivelsairauden koiran liikkeistä. Koiran liikkuminen on väkinäistä, ja varsinkin rasituksen jälkeen liikkeelle lähteminen on hankalaa. Toisen kyynärpään keventäminen ja ontuminen aiheuttaa suurta rasitusta myös oireilemattoman jalan puolelle, jolloin yleensä myös sen nivelpinnat vaurioituvat. Osa pennuista alkaa ontua jo 4–5 kuukauden iässä, jotkut kasvun myöhäisvaiheessa ja jotkut vasta siinä vaiheessa, kun niveleen kehittyy nivelrikkomuutoksia. Kyynärniveldysplasia periytyy myös polygeenisesti, ja sen syntyyn vaikuttavat myös ruokinta ja ympäristötekijät. Nopeakasvuisuus ja suurikokoisuus altistavat kyynärniveldysplasialle.

Lonkkanivel- ja kyynärniveldysplasioiden vastustus on erityisen tärkeää sileäkarvaisella noutajalla. Metsästyskoira tarvitsee terveet nivelet ja lihakset jaksaakseen suorittaa rodulle tyypillisiä tehtäviä. Nivelten terveyttä tutkitaan virallisilla lonkka- ja kyynärniveltutkimuksilla. Tutkimukset suoritetaan yleensä 1–2 vuoden iässä röntgentutkimuksella. Kasvattajat yleensä toivovat kaikkien kasvattiensa osallistuvan virallisiin tutkimuksiin saadakseen kattavaa ja oikeellista tietoa pentueen terveystilanteesta.

 

SYDÄNSAIRAUDET

Sileäkarvaisilla noutajilla esiintyy jonkin verran erilaisia sydänsairauksia. Sydänsairaudet ovat joko synnynnäisiä tai hankittuja. Alle vuoden ikäisillä koirilla tavattavista sydänsairauksista suurin osa on synnynnäisiä. Valtaosa synnynnäisistä sydänvioista on periytyviä. Periytymismekanismi on monimutkainen, useiden perintötekijöiden yhteisvaikutuksen tuloksena todennäköisyys synnynnäisen sydänvian esiintulolle jälkeläisissä lisääntyy. Edellämainitusta syystä sekä näiden tautien harvinaisuudesta johtuen synnynnäisten sydänvikojen vastustaminen jalostuksellisin keinoin on vaikeaa.

Useimmiten synnynnäistä sydänvikaa epäillään rutiinitarkastuksen yhteydessä kuullun sivuäänen perusteella. Koira on yleensä tässä vaiheessa oireeton. Mahdollisesti esiintyvät oireet vaihtelevat suuresti riippuen siitä, mikä rakenteellinen muutos on kyseessä, sekä muutoksen vakavuusasteesta. Tavallisimpia oireita ovat yskä, hengitysvaikeudet johtuen nesteen kerääntymisestä keuhkoihin, alentunut rasituksen sieto, vatsan turpoaminen, tajuttomuustilat, ruokahalun alentuminen sekä laihtuminen. Samankaltaisia oireita havaitaan usein myös hankittujen sydänvikojen yhteydessä. Lievät synnynnäiset muutokset sydämessä eivät välttämättä aiheuta oireita koko koiran elinaikana. Vakavat muutokset taas aiheuttavat oireita yleensä jo alle vuoden ikäisille yksilöille. Hoito ja hoitoennuste vaihtelevat tapauskohtaisesti. Suurimmassa osassa oireita aiheuttavista synnynnäisistä sydänvioista hoitoennuste on varauksellinen, ja omistajan on syytä valmistautua lemmikin tavanomaista lyhyempään elinkaareen.

Koiralla tavallisimmat synnynnäiset sydänviat ovat keuhkovaltimon läpän ahtauma eli pulmonaalistenoosi, aorttaläpän ahtauma, persistoiva oikea aortankaari ja patentti ductus arteriosus (PDA). Joskus tavataan myös eteiskammioläppien vajaakehitystä sekä eteisten tai kammioiden väliseinien reikiä. Vakava, mutta onneksi harvinainen kehityshäiriö on Fallotin tetralogia. Hankittuja sydänsairauksia esiintyy 10–20 %:lla koirista. Hankituista sydänsairauksista kaikki rodut huomioiden on yleisin vasemmanpuoleisen eteiskammioläpän rappeutuma. Yli kymmenvuotiaista koirista tämä tila tavataan joka kolmannella. Tauti on selvästi yleisempi pienikokoisilla roduilla, osittain johtuen niiden keskimäärin pitemmästä eliniästä. Suurikokoisilla roduilla yleisin hankittu sydänsairaus on dilatoiva kardiomyopatia.

Kyseessä on sydänlihaksen sairaus, josta seuraa sydänlihaksen supistumiskyvyn alentuminen. Muutosten edetessä sydämen seinämä ohenee ja sydän laajenee voimakkaasti pyrkiessään säilyttämään elimistöön pumpatun verimäärän ja verenpaineen ennallaan. Taudin syytä ei tarkasti tunneta, pieni osa tapauksista johtuu karnitiini valkuaisaineen puutteesta ravinnossa. Tauti on yleisempi uroksilla, ja sitä tavataan jo nuorilla koirilla 6 kk:n iästä alkaen, joskin suurin osa tautitapauksista havaitaan 4–6 vuoden iässä. Tämän sairauden yhteydessä usein esiintyvät rytmihäiriöt voivat aiheuttaa äkillisen kuoleman milloin tahansa.

Satunnaisesti sileäkarvaisilla noutajilla havaitaan bakteeritulehduksia sydänlihaksessa, läpissä tai sydänpussissa, muutoksia aortan ja keuhkovaltimon läpissä, erilaisia rytmihäiriöitä, joko muiden sydänsairauksien yhteydessä tai itsenäisinä tauteina, kasvaimia, sekä muiden sairauksien komplikaationa kehittyviä sydäntauteja.

Useimmat sydänviat ovat kroonisia tauteja, joiden lääkitys jatkuu lemmikin loppuelämän ajan. Hoito edellyttää kärsivällisyyttä ja huolellisuutta hyvän tuloksen aikaansaamiseksi.

 

ERILAISET SILMÄSAIRAUDET

RD (retinal dysplasia) eli verkkokalvon kasvuhäiriö
Vaikeissa muodoissa koko verkkokalvo irtoaa kokonaan ja johtaa koiran sokeutumiseen. Toisissa muodoissa verkkokalvo irtoaa paikallisesti useilta pienemmiltä alueilta. Näkökyvyn heikkeneminen riippuu muutosten runsaudesta. Sairaus ei ole yleinen sileäkarvaisilla noutajilla, ja se periytyy resessiivisesti eli piilevästi. Koira voi olla kliinisesti terve, vaikka kantaakin sairautta geeneissään. Jotta koira sairastuisi, tulee sekä emän että isän perimässä olla sairautta aiheuttava geeni. Sairautta vastustetaan sileäkarvaisten noutajien PEVISA-ohjelmalla. 

PRA (progressive retinal atrophy) eli etenevä verkkokalvon surkastuma
Sairaus tuhoaa verkkokalvon valoa aistivia soluja ja aiheuttaa loppuvaiheessa koiran täydellisen sokeutumisen. Kliiniset oireet ilmaantuvat usein 2–4 vuoden iässä. Koira tulee hämäräsokeaksi, pelokkaaksi ja epävarmaksi. Lisäksi se voi törmäillä oudoissa ympäristöissä. Sairaus on perinnöllinen ja periytyy resessiivisesti eli piilevästi. Sairaus ei ole yleinen sileäkarvaisilla noutajilla tällä hetkellä. Sairautta vastustetaan rodun PEVISA-ohjelmalla. Lisätietoa PRA:sta.

HC (hereditary cataracta) eli perinnöllinen harmaakaihi
Harmaakaihi aiheuttaa muutoksia linssin läpäisevyydessä ja aiheuttaa sen samentumista joko kokonaan tai osittain. Perinnöllinen harmaakaihi puhkeaa nuoruus- tai täysi-ikäisenä ja aiheuttaa koiran täydellisen sokeutumisen

Sileäkarvaisilla noutajilla Suomessa esiintyy jonkin verran anteriorista y-suturakataraktaa, joka ei ole luonteeltaan koiraa sokeuttava. Se ei aiheuta haittaa koiran näkökyvylle, eikä se siksi ole esteenä koiran jalostuskäytölle. Tilanteen kehittymistä seurataan jatkuvasti. HC:n vakavammat muodot on sisällytetty rodun PEVISA-ohjelmaan.

Kaikki kataraktat eivät ole perinnöllisiä. Kaihin synty voi liittyä myös yleissairauteen, kuten sokeritautiin, tai aiheutua silmävamman seurauksena. Edes kaikki synnynnäiset kaihit eivät ole perinnöllisiä.

 

KIVESVIKAISUUS

Kivesvikaisuus tarkoittaa sitä, että uroksen toinen tai molemmat kivekset jäävät laskeutumatta normaalisti vatsaontelosta kivespussiin. Kives voi jäädä joko vatsaontelon sisään tai nivusalueelle ihon alle. Piilokiveksellä on normaalia suurempi taipumus kehittyä kivessyöväksi, joten piilokiveksen poistaminen kirurgisesti on suotavaa.

Kivesvian periytymistapaa tai sen kehittymiseen vaikuttavia tekijöitä ei ole voitu perinpohjaisesti selvittää. Kivesvikaisuus todetaan viimeistään 1-vuotiaana (kasvattaja palauttaa osan kauppahinnasta, kts.Suomen Kennelliiton sopimus koiran kaupasta). Kivesvikaista koiraa ei voi käyttää näyttelyissä tai käyttää jalostukseen. Muuhun harrastuskäyttöön kivesvikaisuudella ei ole merkitystä.

 

NAPATYRÄ

Napatyrä on vika, jossa suolen osa, vatsapaita tai vatsaontelorasvaa työntyy vatsaontelon seinämän ulkopuolelle ihon alle navan kohdalta. Napatyrä on useimmiten todettavissa jo luovutusiässä. Napatyrä todennäköisesti periytyy polygeenisesti. Napatyrä ei yleensä aiheuta vakavaa haittaa. Mikäli tyrä on suuri, suositellaan sen korjaamista kirurgisesti. Tällöin kasvattaja korvaa leikkauksesta aiheutuneet kulut (kts. Suomen Kennelliiton sopimus koiran kaupasta)

 

PURENTAVIRHEET

Sileäkarvaisilla noutajilla esiintyy jossakin määrin virheellisiä purentoja, kuten yläpurentaa, alapurentaa, hammaspuutoksia ja ylimääräisiä hampaita. Nämä virheet ovat perinnöllisiä, mutta niiden tarkkaa periytymismekanismia ei tunneta.

Purentavirheet aiheuttavat harvoin vakavia terveydellisiä ongelmia, mutta ovat vakavissa tapauksissa palkintoa alentava virhe näyttelyissä. Purentavirheellisiä koiria ei suositella käytettäväksi jalostukseen.

 

MUITA SILEÄKARVAISELLA NOUTAJALLA TODETTUJA SAIRAUKSIA

PNP eli progressiivinen nefropatia

PNP on sileäkarvaisilla noutajilla esiintyvä synnynnäinen ja perinnöllinen munuaissairaus, joka johtaa munuaisten vajaatoimintaan ja koiran kuolemaan alle kahden vuoden iässä. Tauti voi aiheuttaa myös kohdunsisäisiä sikiökuolemia sekä pentukuolemia pentulaatikkovaiheessa. Yleensä oireet alkavat kehittyä 4–12 kuukauden iässä. Oireina on runsasta juomista, runsasta virtsaamista, kääpiökasvuisuutta, luuston kasvuhäiriöitä, huonoa ruokahalua ja laihtumista sekä apaattisuutta.

Periytymismekanismia ei täysin tunneta. Tietoon tulleet tapaukset ovat yksittäisiä ja harvoja. Osa tapauksista jää varmasti diagnosoimatta ilman patologin lausuntoa.

ERILAISET IHOSAIRAUDET JA ALLERGIAT

Allergiat voidaan jakaa kahteen ryhmään: ruoka-aineyliherkkyydet ja atopiat. Sairastuneella yksilöllä on taipumus tuottaa liiallisesti vasta-aineita (immunoglobuliineja) tavallisissa olosuhteissa harmittomia proteiineja (allergeeneja) vastaan. Tyypillistä molemmissa tapauksissa on, että koiran oireet alkavat kutinana, usein ilman muita nähtäviä ihomuutoksia. Raapimisen ja ihon nuolemisen myötä ihoon kehittyy sekundaarinen tulehdus. Ruoka-aineyliherkkyys saattaa alkaa oireilla jo hyvin nuorena eli jo pentuiässä. Kutinaan ei liity vuodenaikaisvaihtelua. Ns. eliminaatiodieetti on paras tapa testata ruoka-aineyliherkkyydestä epäiltyä potilasta. Laboratoriotestit ovat epäluotettavia ja antavat runsaasti virhepositiivisia tuloksia. Atoopikot sairastavat joko ympärivuotisesti, mikäli allergeeni on sisätiloissa, tai esimerkiksi vain kesäaikaan, jolloin voidaan epäillä, että allergeeni on esimerkiksi ulkona esiintyvää siitepölyä. Testaus voidaan suorittaa iho- tai veritestein.

Pääasiallisena oireita helpottavana lääkityksenä käytetään kutinaa helpottavia kortikosteroideja. Ruoka-aineallergikoille etsitään sopiva ruokavalio, joka yksinään eliminoi kortikosteroidien käyttötarpeen. Siedätyshoito (hyposensibilisaatio) on hyvä vaihtoehto kortisonien käytölle atopian hoidossa. Lisäksi yliherkkyysoireiden lievittämiseksi käytetään kutinaa hillitseviä shampoopesuja, ravintolisiä, rasvahappovalmisteita sekä antihistamiineja. Koirien ihosairauksien diagnosoiminen on aikaa ja rahaa vievää ja vaatii usein monia tutkimuksia diagnoosiin pääsemiseksi. Krooniset ihosairaudet vaativat usein koko elämän kestävää lääkitystä tai erikoisruokavaliota.

Yllämainittujen ihosairauksien lisäksi sileäkarvaisilla noutajilla esiintyy furunkuloosia eli tassunvälitulehdusta, ulkokorvan tulehduksia ja märkäisiä ihotulehduksia. Alttius ihotulehduksille johtuu osittain rodun viehtymyksestä veteen. Märkä turkki ja kostea iho ovat otollinen paikka bakteerien kasvulle ja altistavat siten ihotulehduksille. Ihotulehduksia ei esiinny kaikilla, ja niiden esiintymiseen vaikuttaakin yksilön oman ihon vastustuskyky, joka on osittain perinnöllistä.

Perinnöllisiä ihosairauksia ovat atopia- ja allergiataipumus sekä alttius saada erilaisia tulehduksia.

 

ERILAISET SYÖPÄTYYPIT

Sileäkarvaisella noutajalla on selvästi kohonnut taipumus erilaisiin kasvaintauteihin, niin hyvänlaatuisiin kuin pahanlaatuisiinkin. Kasvaimia/syöpiä voi rodulla esiintyä jo hyvinkin nuorella iällä. Yleisimpiä syöpätyyppejä ovat luusyövät (mm. osteosarkoomat), erilaiset sisäelinsyövät (mm. lymfoomat) sekä ihokasvaimet. Syöpä on suurin syy rodun alhaiseen keski-ikään, joka on noin kahdeksan vuotta.

Englannissa on käynnissä tutkimus sileäkarvaisten noutajien syöpien periytyvyydestä, ja tuloksia odotellaan julkistettavaksi lähivuosina.  

 

EPILEPSIA

Epilepsialla tarkoitetaan kohtauksellista häiriötä aivojen sähköisessä toiminnassa. Kohtaukset voivat ilmetä erilaisina tajunnan ja liikunnan häiriöinä. Klassinen epilepsiakohtaus on sellainen, jossa potilas menettää tajuntansa, kaatuu maahan kyljelleen, kouristelee rytmisesti ja mahdollisesti virtsaa tai ulostaa alleen. Kohtaukset menevät ohi yleensä muutamassa minuutissa itsekseen.

Sileäkarvaisella noutajalla esiintyy jonkin verran epilepsiaa ja epileptistyyppisiä kohtauksia. Epilepsia on perinnöllistä, mutta taudin periytyvyydestä ei kuitenkaan ole tarkkaa tietoa. Kaikki kouristus- ja tajuttomuuskohtaukset eivät johdu epilepsiasta. Siksi kohtauksen saanut koira tutkitaan ensin perusteellisesti eläinlääkärissä mahdollisten muiden syiden (esim. aivokasvaimet, maksa- ja sydänsairaudet) poissulkemiseksi. Mikäli päädytään epilepsialääkityksen aloittamiseen, se kestää koko koiran loppuelämän. Epilepsia yleensä pahenee koiran ikääntyessä.

 

HYPOTYREOOSI eli KILPIRAUHASEN VAJAATOIMINTA

Sileäkarvaisella noutaja on alttius sairastua kilpirauhasen vajaatoimintaan. Sairaustapauksia esiintyy jossakin määrin. Sairauden periytyvyydestä ei ole tietoa.

Kilpirauhasen vajaatoiminta aiheutuu tyroksiinin eli kilpirauhashormonin puutteellisesta tuotannosta ja erittymisestä. Suurimmassa osassa tapauksista häiriö on itse kilpirauhasessa, mutta myös häiriöt aivolisäkkeessä voivat vähentää kilpirauhashormonin eritystä.

Kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita ovat lihominen, uneliaisuus, laiskuus, kylmänarkuus, kuiva, ohut turkki ja runsas karvanlähtö, ihon pigmentoituminen, lisääntyneet iho- ja korvatulehdukset, hidas karvankasvu. Harvemmin esiintyy neurologisia oireita ja kiimahäiriöitä.

Diagnoosi tehdään verikokeella. Sairautta voidaan hoitaa, mutta ei parantaa eli lääkehoito on koiralla elinikäinen. Lääkkeenä on suun kautta annettava kilpirauhashormoni.

 

MYYJÄN VASTUU

Usein piilevästi periytyvät sairaudet puhkeavat vasta, kun koira on jo ohittanut pentu- ja nuoruusiän. Myyjällä on kuitenkin vastuu kaupantekohetkellä myytävästä pennusta. Kuluttajansuojalain ja yksityisten välisiin suhteisiin soveltuvan kauppalain mukaan voidaan myyjän vastuuta rajoittaa ehdolla ’’siinä kunnossa kuin se on’’. Ostajan velvollisuus on tarkastaa pentu huolellisesti, ja myyjän velvollisuus antaa luotettavia tietoja. Osa kasvattajista tarkastuttaa pentueen eläinlääkärillä ennen luovutusta.

Myyjä voi pienentää huomattavasti vastuutaan kertomalla kirjallisesti kasvattamansa rodun sairauksista ja niiden merkityksestä. Ainakin seuraavista seikoista olisi syytä kertoa:

  • pennussa havaittavat virheet ja niiden merkitys
  • rodulle tyypilliset rakenteelliset ja perinnölliset sairaudet (esim. patellaluksaatio)
  • perinnöllisten virheiden merkitys (esim. häntämutka)
  • sairauksien yleisyys rodussa
  • pennun vanhempien terveydentila ja PEVISA:n edellyttämät tutkimustulokset
  • arvio leikkaus- ja hoitokuluista mikäli pennun virhe sellaista edellyttää (esim. piilokives)
  • TARKAT JA MONIPUOLISET RUOKINTA- JA HOITO-OHJEET

Ostaja ottaa vastuun piilevistä vioista, kun ne on hänelle perinpohjaisesti selvitetty.


Teksti: ELL Laura Rajakallio

Lähteet:
Sydänsairaudet: Lahden eläinlääkäriaseman Nettiklinikkasivuilta, kirjoittajana Seppo Lamberg 2000
Patellaluksaatio: Patellaluksaatio ja fysioterapia, Flattiviesti 1/2004, Kati Kallio Eläinfysioterapiaan erikoistunut fysioterapeutti, TtK

Muut:
Peiffer & Petersen-Jones: Small Animal Ophthalmology, A Problem-Oriented Approach, Third Edition, 2001 
Birchard, Sherding: Saunders Manual of Small Animal Practice, 1994