Tottelevaisuutta voidaan ”harrastaa” kahdella tavalla: hankitaan koiralle nuoruusvaiheessa perustottelevaisuus, joka auttaa koiraa ja ohjaajaa selviytymään arkielämän tilanteista sekä auttaa muiden lajien harrastamisessa. Perustottelevaisuuteen kuuluvat mm. paikallaolo, luoksetulo, käsiteltävyys, mukanakulkeminen, maahanmeno ja istuminen. Toinen tapa harrastaa tottelevaisuutta on harjoitella tottelevaisuuskokeita varten. Näistä alokasluokan tottelevaisuus vastaa pääpiirteissään perustottelevaisuuden vaatimuksia. Muissa luokissa kilpaileminen ja valionarvon saaminen vaativat jo pitkäjänteisempää työskentelyä ja harjoittelua.
Flatin mahdollisuudet kilpailutokossa
Flattia pidetään monesti hankalana koirana tokossa sen energisyyden ja kaikesta mahdollisesta kiinnostuvuuden takia. Ja varsinkin nuorilla koirilla vilkkaus ja jonkin asteinen keskittymiskyvyn heikkous verrattuna muihin ikätovereihin (varsinkin noutajien treenissä flatit monesti tuntuvat lapsellisilta muihin verrattuina) saattaa hämätä ohjaajaa ja tämä toteaa koiran olevan soveltumaton tokoon. Näin ei todellakaan ole!
Itselläni on kokemusta nyt kahden tokovalion verran, jotka ovat luonteeltaan toisistaan poikkeavia – ensimmäinen on luonteeltaan normaalin vilkas, melko pehmeä ja rauhallinen työskennellessään. Nuorempi on puolestaan erittäin vilkas, hieman keskittymiskyvytön, terävästi reagoiva ja työhullu. Ensimmäisen tyypin kanssa (=normaali noutaja) toko on helppoa: koira oppii nopeasti (kuten noutajat yleensä), se jaksaa keskittyä jo nuoresta saakka melko kauan ja toimii mielellään omistajansa kanssa yhteistyössä. Vilkkaampien flattien kanssa ihmiset helposti tuskastuvat: koira ei jaksa olla hetkeäkään paikoillaan, touhuilee koko ajan jotain, pää kääntyilee ja koira tarkkailee ympäristöään, koira pomppii lelun nähdessään jne. Tällainen koira on mielestäni tokon kannalta tavallaan helpompi koulutettava, jos ohjaaja vain jaksaa olla kärsivällinen ja rauhallinen. Koira oppii ensimmäistä tyyppiä nopeammin (myös virheelliset tavat!) – ohjaaja vain on monesti myöhässä eikä huomaa koiran jo tehneen oikein, koiraa ei tarvitse motivoida tokoon juuri ollenkaan ja koiran työhulluus auttaa pitämään motivaation yllä myös pitkissä kilpailusuorituksissa.
Ensimmäisen tyypin koirien kanssa pitää harjoituksista suunnitella jo alusta saakka mielenkiintoisia: jos pentu/nuori koira vaikuttaa rauhallisemmalta luonteeltaan, saalistusleikit ja riehuminen voivat olla hyviä palkintoja tokoillessa. Harjoitusjaksojen pitää olla lyhyitä ja koiraa motivoivia, jotta koira ei ehdi kyllästyä. Harjoituksiin voi melko pian liittää erilaisia häiriöitä (muita koiria, vieras paikka). Koevalmis tällainen koira on melko pian, mutta rauhallisemman luonteensa takia motivaatiota ei saa laskea liian varhaisella kilpailemaan lähtemisellä - ensin pitää koiralle luoda vahvat mielikuvat esim. seuraamisen mukavuudesta ennen kuin lähdetään testaamaan osaamista kokeessa. Pitemmälle edenneen kilpailu-uran aikana harjoitusten pitää edelleen olla melko lyhytkestoisia, eikä kokeeseen kannata mennä, ennen kuin koiralle on rauhassa opettanut uudet liikkeet – tämän koiran tyypille koetta edeltävän viikon aikana ei voi harjoitella kuin muutaman kerran motivoidusti, muuten työskentely kehässä kärsii. Harjoitellessa on tärkeää muistaa palkita koiraa aina eri kohdissa suoritusta, jotta koiran kiinnostus tekemiseen säilyy läpi koko liikkeen. Nopeana oppijana tällainen koira alkaa muuten helposti ennakoimaan kokeessa liikkeitä, mutta koska työskentelyhalu tokossa ei ole työhullun luokkaa, suoritukset voivat tulla hitaiksi.
Vilkkaan tyypin kanssa kannattaa tokossa edetä rauhallisesti: opeta oikein on tämän tyypin motto. Kaikki liikkeiden osat opetellaan huolella erikseen, samoin kuin ensimmäisen tyypin kanssa, jotta koira ei alkaisi keksimään niissä omia sovelluksiaan. Malttia vaativia harjoituksia tehdään aluksi harjoittelun loppupuolella eikä koiraa missään nimessä tempaista suoraan kotona nukutun päivän jälkeen 5 minuutin paikallaoloon – ylimääräiset energiat puretaan ennen tokoja esim. metsässä juosten. Palkkioina toimivat rauhoittavat makupalat ja esim. esineiden piilotusleikit. Tämän tyyppisen koiran kanssa kilpailemisen aloittaminen on aiheellista sitten, kun paikallaolo on varma ja koira jaksaa keskittyä jo pitempään – koirasta riippuen 1½ - 3 vuotiaana. Kun tällaisen vilkkaan koiran saa oppimaan jonkun asian, motivaation ylläpito on yleensä melko helppoa – jo pallon vilautus saa aikaan innostumisreaktion. Harjoittelun edetessä keskitytään pitkäkestoisten suoritusten kohdalla malttiharjoituksiin – vauhtia ja intoa kun riittää ne pitää nyt osata suunnata oikein. Välillä palkitaan koira yllätyksellisesti kunnon leikillä/saalistamisella, koska tämä mitä luultavimmin toimii koiran ”moottorina” sen työskennellessä. Kokeissa tämäntyyppisen koiran kanssa pitää itse säilyttää rauhallisuutensa.
Näistä tyypeistä molemmilla on hyvät mahdollisuudet oikeinkoulutettuina pärjätä tokossa SM-tasolla saakka, pitemmälläkin. Ensimmäisen tyypin kohdalla pitää olla tarkkana motivaation säilymisen kanssa, toisen kohdalla motivaation suuntaamisen kanssa. SM-tasolla ja siitä eteenpäin on 2-tyypin koiralla mahdollisuuksia ”vaikka mihin”, jos koiralla on nopeuden ja innon lisäksi tarvittavaa tarkkuutta – kahden ensin mainitun suhteen flatti pärjää mainiosti bordercollieille. Työhaluisen ja oikeinmotivoidun koiran kanssa pitää muistaa, että koira ei todellakaan tahallaan tee väärin – jos koira haluaa tehdä töitä, se ei yritä luikerrella matalimmasta kohdasta ali (”kuseta ohjaajaa”), vaan virheet johtuvat ohjaajan huonosta toiminnasta (motivointi epäonnistunut, koira ei osaa, liian vaikeaksi suunniteltu harjoitus…).
Palkitsemisesta…
Flattien omistajat jättävät monesti harjoitellessa käyttämättä saalistusviettiin perustuvat palkkiot (pallot, lelut). Syyksi monesti sanotaan se, että koira innostuu palloista niin, että se ei muuta näekään. Näin ei kuitenkaan pitäisi olla, pallo tms. lelu on vain palkkio, itse työskentelyn pitäisi olla koiralle palkkiota tärkeämpää. Innokkaalle koiralle pitää ensin opettaa se, että vain tekemällä tietyn jutun se saa palkkion – tässä tarvitaan ohjaajalta kärsivällisyyttä! Toisekseen palkitsemistavan ei tarvitse olla koiraa riehuntaan yllyttävää – pallo/lelu voidaan antaa koiralle leikittäväksi, sitä ei tarvitse aina heittää tai se voidaan piilottaa ja koira saa etsiä palkkion. Samalla voidaan harjoitella noutamisen yhtä osaa – esineen luovuttamista ohjaajalle jatkoleikkiä varten. Koiraa ei myöskään tarvitse, sen jo osatessa asian, palkita joka kerta, palkitsemisen satunnaistaminen on koulutuksessa tärkeää (molemmilla tyypeillä). Palkintoa ei myöskään tarvitse koko ajan pitää esillä eikä omalla käytöksellä saa yllyttää koiraa (heiluttelee lelua pois laitettaessa houkuttelevasti, tempoo sitä koiralta pois, huutaa ja samalla innostaa koiraa) – kun palkkio on ohjaajalla, ei koira saa siihen koskea ilman lupaa, vaikka se olisi koiran kuonon edessä – tämä pitää myös erikseen harjoitella joidenkin koirien kohdalla.
Palkitsemisessa kannattaa myös miettiä, mihin liike tähtää: onko kyseessä malttia vai reipasta liikkeellelähtöä vaativa liike, joiden mukaan myös palkitsemisen voi suhteuttaa (esim. paikallaolo = makupala etutassujen väliin, luoksetulon lähtö = pallon heitto taakse). Myös koiran luonteen ja toiminnan liikkeessä mukainen virittely on tarpeen: rauhallisemmalle koiralle voi käyttää innostavia palkintoja (esim. seuraamisessa vetelehtivälle pallonheitto käännöksen jälkeen) ja innokkaammalle, jopa ylivirittyneelle koiralle pomppelehtivan seuraamisen rauhoittamiseksi palkkioksi kehutaan koiraa tasaisella äänellä, rapsutellaan rauhallisesti rinnasta.
Kokonaisuudessaan tokotus sopii flateille hyvin, kiinnostuksen ja harrastuksen jatkaminen perustottelevaisuuden hankkimisen jälkeen on vain omistajan motivaatiosta kiinni – mutta yllättävää kyllä, innokas ja työhaluinen koira voi nauttia jopa tokoilusta – vaihtelu virkistää. Ainakin itse olen vakuuttunut tästä, kun koira seuraa sivulla häntä heiluen ja silmät innosta kiiluen odottaen seuraavaa käännöstä. Tokoilun voi sanoa olevan koiralle juuri niin hauskaa kuin ohjaaja on siitä koiralle tehnyt!