FLATTI MEJÄKOIRANA

Olipa rotu mikä hyvänsä on kannan säilymisen kannalta ollut erittäin merkityksellistä, että jossain päin maailmaa metsästäjäkunta on käyttänyt koiriaan tehtävään, mihin se heidän mielestään parhaiten soveltuu. Ja näin valikoidusti käytetyistä yksilöistä on muodostunut hyvin soveltuvia rotuja eri käyttötarkoituksiin. Kuten noutajat kaikkiin vainunkäyttöön liittyviin tehtäviin.

Mejäkoiralta vaaditaan erittäin hyvän hajuaistin lisäksi kykyä selviytyä mahdottoman tuntuisissa maastoissa yhtäjaksoisesti työtä tehden useiden tuntien ajan. Etuina tuntemiini rotuihin verrattuna flatilla on poikkeuksetta periksiantamaton luonne ja erittäin voimakas ja sään kestävä rakenne. Suurriistan haavoituttua metsästystilanteessa tai liikentessä, jossa ihminen ei itse pysty maastosta näköhavaintoja tekemään, valistunut metsästysseurue kutsuu paikalle asiansa osaavat koirat ohjaajineen jos sellaisia on saatavissa. Vaihtoehtoja on silloin kaksi. Käyttöön otetaan pysäyttävä tai jäljestävä koira ja tapauksesta riippuen , jos viisaita ollaan, otetaan molemmat. Vilkkasti liikennöityjen teiden lähisyydessä pysäyttävän eli kytkemättömän koiran käyttö on mahdotonta ja jäljelle jääkin vaihtoehdoista toinen, eli jäljestäjä. Hyvin koulutetun jälkikoiran ominaisuuksiin kuuluu, että se ei häiriinny jos pysäyttävä koira kytkettynä on liitynyt seurueeseen. Tarpeen tullen, jos jäljestettäessä saadaan varma havainto eikä sitä kuitenkaan jäljestäen saavuteta, lasketaan pysäyttävä koira irti jolloin sen tehtäväksi jää haukulla pysäyttää kyseinen haavakko. Hyvin koulutetun koiran ohjaajan ominaisuuksiin kuuluu, että hän pystyy lopettamaan tai ainakin pistämään lopetetun eläimen.

Minkälainen koira on sitten tarkoitukseen helpoin kouluttaa ja mistä yleensä näkee heti että siitä tulee alansa huippu? Saattaa kuulostaa oudolta että urokset, jotka nostavat jalkaansa poikkeukseellisen usein soveltuvat tähän tehtävään erittäin hyvin. Nartuissa tietty "ärhäkkyys" on kuin jäljestäjän tavaramerkki. Nämä näin tai jotenkin muuten voimakkaasti persoonallisuuttaan osoittavat yksilöt, jotka useimmiten soveltuvat huonommin muihin noutajaväen mieltämiin käyttötehtäviin vaikean koulutettavuutensa vuoksi ovatkin parhaita tähän tarkoituseen. Mistä tämä sitten voisi johtua?
Lauman ravinnon hankinnassa tehtävä lankesi aina vahvemmille yksilöille ja siitähän saalistuksessa ja jäljestyksessä on kyse. Saaliin löytyessä ja sen kotiin tuonnissa vahvimmat päättivät, kuka sen kotiin tuo. Ja kun seuraavalle reissulle lähdettiin, "sankarit" olivat jälleen asialla. Heikoimmat jäivät kotiin nuolemaan näppejään. Ja yksilöt, jotka saalistaessaan ajautuivat väärään suuntaan jäivätkin ilman saalista ja kuolivat sukupuuttoon. Siksi koirat, joita nyt käytämme jäljityksessä kulkevatkin poikkeuksetta esi-isiltään saaman perimän vaikutuksesta oikeaan suuntaan ja paluujäljelle lähtijöitä näemme erittäin harvoin.

Minkälainen flatti on muuten sopiva tehtävään?

Olipa rotu mikä tahansa ja johtuipa se mistä tahansa, niin pitkärunkoiset koirat ovat osoittautuneet ylivertaisiksi muihin verrattuna kaikenlaisessa näkemässäni metsästyskäytössä. Vahvalihaksiset ja silti kevytrakenteiset yksilöt eivät tuhoa kaikkea energiaansa nopeutuneeseen hengitysrytmiin ja aikaa tarkkaan aistimusten käsittelyyn jää selvästi enemmän kuin ylisuurta painoansa eteenpäin vievillä yksilöillä. Siksi olisikin vaikea ymmärtää ulkopuolisia arvioita, jotka tähtäävät mihinkään muodin mukanaan tuomaan suuntaukseen, joka poikkeuttaisi flattia sen rotumääritelmän määräämästä rakenteesta. Toivottavasti jatkossakin linja kouluttavilla ulkomuototuomareilla pitää ja rodun monikäyttömahdollisuus säilyy. 

Laukauksen sietokyvyn testaaminen on eräs osa mejä-koetta ja laukausarka flatti on erittäin harvinainen poikkeus. Hermorakenteessa on tämänlaatuisen testinkin selvittäneillä joskus toivomisen varaa. On yksilöitä, jotka eivät selviydy tehtävästään kun ohjaaja hieman voimakkaammin käyttää narua raivausvälineenä maastossa, jossa se luontevasti käytettynä on paikallaan. Koiran tehtävänähän oli määrätä kulkusuunta ja ohjaajan nopeus. Siksi on tärkeää, että se ei pienstä hätkähtele ja periksi antamaton kuin on, niin suuntaa ei nykäksestä vaihdeta.

Maastoarkuudesta olen kuullut keskustelua koiran ohjaajilta, jotka kertovat läpäisseensä jonkun metsästykseen liityvän kokeen. Kuitenkin sekoitetaan kaksi käsitettä toisiinsa, nimittäin saalitusvietin käynnistyminen ja ylinen arkuus. Saalistusvietin käynnistymisen selvimpänä tuntomerkkinä on matala hiipivä askel ja kohonnut selkäkarvoitus, joskus myös ulos kääntyvät etulavat. Tämän ilmiön löytäessäni miltä hyvänsä rodun edustajalta totean aina, että siinä oli varmin osoitus siitä että koirasta tulee aikanaan erittäin hyvä jäljestäjä. Ja kun kyseinen ilmiö on havaittu jäljen ikää tulee vanhentaa reilusti. Kuitenkin muistaen että käytännön jäljestäjän on selviydyttävä kaikenikäisistä jäljistä.

Miten flatista tehdään jäljestäjä?

Jos olosuhteet sallivat, ensimmäinen harjoitusjälki tehdään lumettomalle maalle pentuna. Jäljen pituus saa ja tulee olla 200 metriä pitkä. Tästä selviytyy tervepäinen flatti 14 viikon ikäisenä. Ja vasta kun tämän pituinen jälki varmuudella selvitetään, ruvetaan pituutta asteittain kasvattamaan. Kaatoon liittyvät riistankäsittelyasiat ovat erillisiä oppeja joita ei tule tässä vaiheessa liittää jäljestykseen mitenkään, vaan ne opetellaan aivan erillisinä asioina ja aikanaan ne liitetään jo opittuina asioina jäljestykseen.

Ensimmäisestä jäljestä alkaen on huomioitava muutama erittäin tärkeä näkökohta.

1. Koiran kanssa ei koskaan harjoitella yksin. Ulkopuolisen ihmisen läsnäolo poistaa aina tarpeettoman voimankäytön ja mikä tärkeintä tarpeetoman metsästykseen sopimattoman äänenkäytön.
    
   
2. Ensimmäisestä jäljestä alkaen on koira totutettava täysin äänettömään toimintaan. Tuntemattoman jäljestystehtävän aikana kehumiset ja kiellot osuvat poikkeuksetta väärään paikkaan ja niitä käyttäen aikaansaadaan voimakkaasti ihmiseen tukeutuva ja ihmistä miellyttävä koira, josta jäljestyksen kannalta erittäin tärkeä ominaisuus, itsenäisyys, on kadonnut. Joskus kuulee kysyttävän että eikö motivaatio katoa, kun sitä ei kehuta koko ajan. Vastaus on, ei katoa. Eikä kysymyksen esittäjällä yleensä ole flattia, tai sitten hän ei vielä ole perehtynyt koiransa ominaisuuksiin niissä tehtävissä mihin se on kehitetty, eli metsästykseen. Harjoiteltaessa ulkopuolinen avustaja herättää kiinnostuksen tehtävään käsiosoituksella jos tarvetta on ja näin edeten ja asioita asteittain vaikeuttaen aikaansaamme koiran johon ihminen voi täydellisesti luottaa. Jäljestysharrastuksen aloittava koiran ohjaaja saattaa kysyä "voinko kokeilla koiraani jäljellä vaikka minulla ei ole valjaita?" Valjaat ovat apuväline, jonka tarkoituksena on estää narun turha kiertyminen jalkojen ympärille mutta leveällä kuristamattomalla pannalla jäljestys onnistuu poikkeuksetta yhtä hyvin. Kuusimetrinen jäljestysnaru on kuitenkin osoittautunut pakolliseksi jäljestäjän varusteeksi. Jos narua tästä mitasta pidennetään sotkeutuminen siihen ja kasvillisuuteen on selviö. Jos taas sitä lyhennetään aikaansaadaan tilanne jossa itsenäinen toiminta koiralta katoaa ja tukeutuminen ihmiseen voimistuu.
    
3. Turha koiran kehottaminen työtehtävään pois. Usein kuulee harrastustaan aloittavan ohjaajan suusta jäljelle lähdettäessä ja sitä osoittaessa käskyn "etsi jälki". Tapanani on kysyä ohjaajalta mitä luulet koirasi tekevän? Käsky on yhtä tyhmä kuin kenttäkoulutuksessa liikkeelle lähdettäessä  käsky "seuraa" koiralle, jolla on aina tapana seurata. Tai työpaikalla käsky "töihin siitä". Flatille niin kuin muillekin metsästyskoirille riittää kevyt kehotus että katsopas tästä.
    
4. Jokapäiväisessä elämäässä täydelliseen vetämättömyyteen pyrkiminen? Jäljestävä koira kokee olevansa työtehtävässä vasta kun se saa vetää ihmistä perässään, näin yksinkertaista se on ja käytännössä yksi vaikeimmin ihmiselle opetettavista asioista. Näinhän käsittääkseni opaskoirakin kouluttajineen toimii. Sekin määrää suunnan ja ohjaajan nopeuden. Jos koira ei omatoimisesti etene, ei se ole se tuntemamme utelias flatti. Jos näin kuitenkin käy, ohjaaja aikansa kokeiltuaan kyllästyy ja vaihtaa lajia. Monipuolisena koirana flatti soveltuu moneen lajiin. Onneksi se on pysynyt voimakkaaksi metsästävien ihmisten suosimana rotuna ja siksi metsästämättömät ihmiset eivät useastikkaan saa järjestettyä riittävästi toimintaa koiralleen ja seuraavaa koiraa hankittaessa muut rodut ovat vertailussa voiton tästä "työläästi pidettästä rodusta". Ja niin hieno fattimme säilyy niissä tehtävissä ja käsissä mihin sen rodun kehittäjät ovat sen aikanaan ajatelleet, nimittäin metsästyksessä. Laissa säädetään, että metsästystilanteen katsotaan alkaneen, jos koira on kykettynä johdettu jäljille. (ML 21). Ja se miksi flatti on tässäkin lajissa niin hyvä niin...